Lapset pois katukuvasta!

Kansalainen! Pilaavatko pienet päivänsäteet sinunkin päiväsi? Nousetko bussiin toivoen hiljaista kyytiä ilman melusaasteita? Haluatko hoitaa ostoksesi yksin ilman ärsyttäviä lapsiperheitä? 

Lapset ovat valtava haitta lapsivastaisten ihmisten arjessa. Ratkaisuja ongelmaan on onneksi monta:

Kaikkien lisääntymiskykyisten suomalaisten kastraatio olisi tehokkain keino, mutta haittavaikutuksena ei enää syntyisi lisää ihmiskunnalle tärkeitä hapannaamoja, suomalaisia. Kastraatio tapahtuisi sukukypsyyden kynnyksellä ja tähän voitaisiin yhdistää ripillepääsyn kaltainen seremonia! Vieraat tosin toisivat lahjaksi esimerkiksi pakasteherneitä tai kondomeja "ainiin et tarvitsekaan näitä"-kortilla varustettuna. Harkitsemisen arvoinen vaihtoehto!

Mitä jos lapsiperheet lähetettäisiin vaikka Ruotsiin josta he saisivat palata lapsien ollessa täysi-ikäisiä? Näin saisimme kelpo kansalaiset sisäsiisteinä ja valmiiksi koulutettuina hoitamaan velvollisuutensa eli maksamaan veronsa Suomeen. Kukapa haluaisi elää vapaaehtoisesti tämän ah niin ihanan kotimaan rajojen ulkopuolella? HUOM Haittana kuitenkin muiden kulttuurien kulkeutuminen suomen rajojen sisäpuolelle!

Entäpä jos jälkeläiset pidettäisiin poissa normaalien ihmisten arjesta? Julkisille paikoille liikkumiskielto alle 18-vuotiaille ilman tehtävään koulutetun valvojan läsnäoloa. Matka esimerkiksi kouluun suoritettaisiin valvotusti parijonossa sekä lasten kuljettamiseen tarkoitetulla linja-autoilla (ko kulkuneuvossa olisi tottakai tummennetut lasit, ettei lapsia tarvitse normaalin kulkijan nähdä). Tämän vaihtoehdon suurin haitta kuitenkin on, että lapsiin pitäisi sijoittaa ihan normaalien ihmisten verorahoja! Valvojat tulisi kouluttaa sekä perheille tarjota apua arkisten asioiden hoidossa. Myös erilliset kulkuneuvot lapsien kuljetukseen nostavat kuluja. Vaihtoehto on siis mahdollinen, mutta vaatii suuria leikkauksia muilta osa-alueilta. Onneksi kuitenkin esimerkiksi vanhusten etuuksista sekä hoidosta voidaan helposti ottaa varoja parempaan käyttöön.

Viimeinen, mutta ei vähäisin vaihtoehto on jalostaminen. Hallituksen alaisuudessa toimiva laitos käsittelisi lapsentekohakemukset, valitsisi jalostuskelpoiset ihmiset ja antaisi heille luvan lisääntyä keskenään. Vaatimuksena luvalle kuitenkin molempien aikuisten moitteettomat käytöstavat sekä puhdas tausta. Jälkikasvu siirrettäisiin heti valtion laitokseen jossa heistä koulutettaisiin kunnon kansalaisia. Koulutuksen jälkeen uusi sukupolvi voitaisiin sijoittaa alkuperäisille vanhemmille mikäli he ovat pysyneet nuhteettomina tai rikkeen sattuessa hankkeen rahoituksen helpottamiseksi esimerkiksi huutokaupata.

Jos pahoitit mielesi tekstiäni lukiessasi pahoittelen. Tarkoitukseni ei ole loukata ja kaikki sisältö on ironiaa. 

Jos kastraatio on mielestäsi hyvä idea, ole ystävällinen ja aloita itsestäsi jo tänään.

Mikäli pidät muita esittämiäni ideoita toteuttamiskelpoisina tartu lähimpänä olevaan kovaan esineeseen ja tao sillä järkeä päähäsi.

Erimielisyys tekee sinusta tyhmän

Aamurutiinejani kunnioittaen poikani rauhoituttua leikkimatolle päätin kurkata mitä somella olisi tarjota minulle tänään. Nopeasti vastaan tuli linkki staran sivuille (http://www.stara.fi/2014/09/21/20-vuotiaan-johannan-viesti-kansanedustajille/) jossa Johanna 20v kirjoittaa nuorten menettävän uskonsa Suomeen jo aikaisin. Teksti ja ihmisten reaktiot siihen saivat minut ajattelemaan omaa suhtautumistani Suomeen.

Tarkoitukseni ei ole lytätä kotimaatani tai juurikaan puuttua politiikkaan, sillä politiikan seuraamisen lopetin ajat sitten kun muutin 2010 keväällä Englantiin. Itseasiassa valehtelen. Lopetin seuraamisen vasta Perissuomalaisten "vaalivoiton" jälkeen jota puitiin kansainvälisessä mediassa asti. Se siitä. Aion vain raapaista pintaa.

Itse uskoin pitkään minun äänelläni olevan merkitystä. Äänestin viimeeksi eurovaaleissa ja huomasin, että paskat. Antaessani ääneni uudelle tulokkaalle huomasin, että olisin yhtä hyvin voinut pyyhkiä perseeni äänestyslipulla. En aio lopettaa mielestäni oikeiden ihmisten äänestämistä edelleenkään, mutta en enää usko muuttavani asioita. Siinä jotain masentavaa.

Pyöritämme samoja naamoja politiikassa jotka ovat siellä olleet minun mittakaavassani aina. Ehkä kaikkialla politiikassa pitäisi käyttää samaa sääntöä kuin presidentillä: kaksi kautta. Näin ehkä saisimme hiukan vaihtuvuutta ja mahdollisuuden myös nuoremmille/tuoreemmille ehdokkaille?

Häpesin silmät päästäni kun Suomessa poliitikot eivät vaivautuneet paikalle äänestämään tasa-arvo asioista. Odotan edelleen hyvää argumenttia homoavioliittoja vastaan. Odotan varmasti hautaani asti.

Verotukseen en juuri puutu. Se tuntuu olevan aihe joka saa kaikki hyppimään seinille. Rööki kallistukoon jos sillä saadaan jotain kompensoitua. Alkoholi, ei enää niinkään jos halutaan ravintola-alan selviävän. Tai kenties nostetaan alkoholiveron vielä hiukan ja pian meillä on ravintola-alan vr. Ajoneuvoveroista en itse tajua mitään, sillä en edes omista ajokorttia. Maksan veroni vähästä ilman ylimääräistä napinaa.

Halusin aina perustaa perheeni Suomessa. Täällähän on hyvä koulutus, terveydenhuolto sekä elintaso yleensäkin. Nyt haluaisin viedä perheeni pois täältä. 

Kouluilta karsitaan, nuoret ahdistuvat, ehdotellaan jakamista luokkiin älykkyyden mukaan, opettajat eivät saa sanoa oppilaille vastaan tai saavat haasteen. Tämä ei todellakaan ole kuva koulusta jota haluan poikani käyvän. Te vanhemmat, joiden lapset eivät koskaan tee mitään väärin vaan opettajat tekevät lapsistanne syntipukkeja, ottakaa päät pois perseestä ja muistelkaa millaisia itse olitte. Harva opettaja lähtee turhasta lasta rankaisemaan!

Terveyspalvelut ovat omalla kohdallani lähes aina toimineet. Tottakai välillä arvauskeskus on nimensä veroinen, mutta usein minut on otettu vakavasti. Siihen tosin on ehkä auttanut se, etten ole ärsyttänyt lääkäreitä googlediagnooseillani. Raskaana ollessani minua kohdeltiin vain hyvin. Synnytyksessä asioita tehtiin eri tavalla kuin kuvittelin, mutta aina ei kaikki mene kuin elokuvissa. Ajattelenkin niin, että ihminen voi tehdä vain niin paljon kuin hänelle annetaan mahdollisuus. Usein ei pääse jatkokokeisiin, sillä kaikessa pitää säästää. Kätilö joutuu lähtemään hoitamaan myös toista synnytystä yhtä aikaa, sillä kaikessa pitää säästää. Kolme päivää saikkua ja antibiootit, sillä kaikessa pitää säästää. Ehkä lääkäreiden puolukka pillussa onkin turhautuminen siitä, etteivät he saa tehdä enempää, eikä vain silkkaa "ammatin mukana tulevaa vittumaisuutta"?

Työllistyäksesi tarvitset kokemusta. Mistä nykyään saa kokemusta kun työpaikat ovat kiven alla? "Perusduunia" saa edelleen mielestäni helposti, mutta jos haluaa muuta kuin kaupan kassalle tai kaljaa kaatamaan hankaloituu työnsaanti huomattavasti. Kokemus ja koulutus ovat usein kaikkikaikessa.  Synnytyssairaaloita halutaan lakkauttaa, ja pian taksikuskeiltakin varmaan vaaditaan myös kätilön pätevyys. Ehkä kaikki ammatit pian yhdistetään toiseen, kaikessa pitää säästää!

Eniten kuitenkin Suomessa minua ottaa pannuun ihan me tavalliset ihmiset, ahdasmielisyys. Johanna 20v kirjoittaa mielipiteensä ja hän on "tyhmä, liian nuori eikä tajua". Myös jopa ihan kielioppia dissattiin kommenteissa. Mitä tekemistä kieliopilla on ajatuksen kanssa?! Antakaa tilaa mielipiteille! Miksi omasta poikkeava mielipide tekee toisesta ihmisestä ruman, tyhmän ja läskin? Todella validia ja kypsää argumentointia. Suomalaisten itsetunto on näemmä niin huono, että täytyy heti hyökätä ihmisen kimppuun. Sinä joka et osaa pitää argumenttejasi asiassa taidatkin itse vanhan sanonnan mukaan olla se joksi toista haukut. Peili.

Ole erimieltä! Jaa mielipidettä! Mutta muista antaa myös muiden mielipiteille mahdollisuus kuulua. Keskustele, väittele, mutta älä sorra tai lyttää toista. Tämä "vihreävassarihippi" on puhut.

Varoitus: kirjoitus sisältää suuria määriä hormoneja sekä äitiyttä

Kun huhtikuussa innoissani aloitin tämän blogin tein lupauksen, etten koskaan alkaisi pitämään ns "mammablogia". Tämä ei ole muuttunut mihinkään vaikka seuraavan tekstin aiheena onkin vanhemmuus.

Siinä missä tuoreet vanhemmat ennen saivat tarvittavat tiedot lapsenhoidosta vanhemmiltaan, löytyy sama informaatio nykyään nopeasti ja helposti internetistä. Hakiessasi tietoa valitsemastasi aiheesta tulet kuitenkin törmäämään mitä omituisimpiin hahmoihin eri keskustelupalstoilla. 

Raskauteni alussa etsin paljon tietoa mm synnytyksestä. Ymmärrettävästä syystä on se monia odottavia äitejä (ja isiä) pelottava tapahtuma. Harva odottaa innolla "verta,paskaa ja suolenpätkiä". Luulisi, että äidit auttavat ja tukevat toisiaan. Näin varmasti usein onkin oikeassa maailmassa, muttei internetissä! Kirjoitat Googlen hakukenttään "synnytys" tai "synnytystarina" saat mitä erilaisempia tuloksia. Osa tuloksista on todella hyvin kirjoitettuja blogitekstejä joista saat varmasti voimaa tulevaa koitosta varten, osa kertomuksia kuinka raskauden loppumetreillä joku joutui synnyttämään kuolleen lapsen ja osa silkkaa pelottelua. Itse tein virheen ja klikkasin yhtä blogitekstiä jonka otsikko oli "päivä jona elämämme muuttui". Oletin kyseisen tekstin olevan tavallinen synnytystarina, mutta se osoittautuikin kohtukuolemasta kertovaksi värssyksi. Kovin rohkaisevaa.

Myös monet äidit jostain syystä kokevat tarvetta pelotella tulevia äitejä palstoilla. Usein törmää vastauksiin "sattui niin saatanasti ettei koskaan enää!" "Repesin ainakin perseeseen asti ja nyt 10vuotta myöhemminkään en voi istua". Tottakai negatiivisetkin puolet tulee tietää, mutta rajansa kaikella?

Kun on opettanut itsensä kriittiseksi vauva.fi:tä lukiessaan eikä provosoidu enää kaikesta mitä kaksplussassa puhutaan alkaa olemaan selvillä vesillä. Eräänä kauniina päivänä kuitenkin löysin itseni jälleen tilanteesta jossa menetin palan uskoa ihmiskuntaan. 

Raskaus on monille nuorille yksinäistä aikaa. Omalla kohdallani voisin sanoa kuluneiden yhdeksän kuukauden olleen kenties elämäni yksinäisimmät yhdeksän kuukautta. Minulla on uskomattomia ystäviä ympärilläni ja tämä yksinäisyys ei todellakaan johtunut heistä, vaan puhtaasti siitä kuinka erilainen elämäntilanteeni on. Kaipasin muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Tässä kohtaa aivoni suorittivat laskutoimituksen 1+1=2 eli varmasti on muitakin joilla on sama tilanne ja mistä heitä löytyisikään paremmin kuin vanhasta kunnon internetistä? 

Aloin etsiä hakusanoilla "nuoret äidit Helsinki" "yksinäiset äidit" "odottajat Helsinki" jne. En löytänyt mitä etsin. Nuoret äidit ovat 16-21vuotiaita ja heille järjestää esimerkiksi tyttöjentalo toimintaa. Vaikkei ikäeroa 21vuotiaaseen olekaan kuin se kaksi vuotta jokin ei vain tuntunut oikealta. Kaikki oli niin tarkasti rajattua "nuorten äitien" ikäryhmälle. Muiden hakujen kohdalla taas olivat äidit jo kolmissakymmenissä, lapset olivat jo kouluikäisiä tai oli lapsia useampi. Itse kun nimenomaan etsin samassa tilanteessa kanssani olevia, about samanikäisiä ensikertalaisia. Tiedän olin myös kovin nirso, mutta minulla oli jo mukava ryhmä jossa pystyin juttelemaan erilaisten äitien kanssa ja nyt nimenomaan kaipasin SEURAA.

Vereni kuitenkin sai kiehumaan kun käytin hakusanoja "parikymppiset äidit". Löysin vain liudan keskusteluja joissa arvosteltiin parikymppisiä äitejä. "Parikymppiset äidit eivät huolehdi lapsistaan", "miksi parikymppiset äidit eivät huolehdi ja ota vastuuta lapsistaan" sekä "TÄMÄ on nykyäideissä vikana". Rohkaisevaa oli kuitenkin ihmisten vastaukset ja omat kertomukset näissä keskusteluissa, mutta kuinka hälyttävää on jos parikymppiset äidit todella ovat monien mielestä näin saatanasta? Eräskin äiti avautui kuinka ei voi sietää parikymppisiä äitejä koska he pukeutuvat huolitellusti kun avautuja kuvaili itseään homssuiseksi. Onko todella niin kamalaa jos pitää myös itsestään huolta? Itse en todellakaan halua olla se pieruverkkareissa, tukka likaisena ponnarilla ja ilman meikkiä Malmilla marssiva "lähiömutsi"! Siksikö olen pinnallinen teini? 

Myös monet arvostelivat parikymppisiä siitä miten "kaikki niistä vain tyrkkäävät lapset isovanhemmille suoraa synnytyssalista ja lähtevät itse bailaamaan". Tottakai näitäkin tapauksia on, mutta onko varmaa että kyseinen tuore äiti lähtee bilettämään? Ehkä hän joutuukin tukeutumaan apuun koska haluaa saada esimerkiksi opinnot loppuun nopeasti jonka jälkeen jäädä lapsen kanssa kotiin? Löytyykö samanlaisia tekstejä kolmekymppisistä jotka pyöräyttänyt muksut ja säätävät äkkiä takaisin ah niin tärkeän uran pariin? Suomessa vuonna 2013 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29vuotta. Tämän seurauksena kuitenkin hedelmöityshoidot ovat lisääntyneet ja syntyvyys laskenut. Onko siis ihme, että tilanteessani olevia on vaikea löytää? Varsinkin kun vielä Helsingissä lapsisyntyvyys on suurien kaupunkien alhaisin koko Suomessa.

Tämä kaikki on opettanut minulle kuinka 23vuotias odottaja on liian vanha ollakseen "nuoriäiti", mutta saa silti edelleen samaa kohtelua. Jopa neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa sain ikäviä katseita lattialla ähiseviltä ja niin paljon kärsiviltä kolmekymppisiltä kalliolaishipsterhipeiltä

joiden raskaus melkein jo näkyi. Tämä on kuitenkin oma kokemukseni ja siihen saattaa myös vaikuttaa äärimmäisen juniorit kasvoni sekä pieni kokoni, mutta vaikka olisinkin 16vuotias olisiko ihmisillä yhtään enempää oikeus tuomita minua? 

Käytöstavoissa taantuma?

Istut raitiovaunun puolessavälissä. Kaikki paikat ympärilläsi ovat hiljalleen täyttyneet matkustajista Rautatientorin ja Hakaniemen välisellä matkalla. Kallion virastojen pysäkiltä kyytiin nousee vanha nainen kävelykepin kera. Miten toimit tässä tilanteessa?

Sitä kuvittelisi, että vastaus tähän on itsestään selvyys ja kuka tahansa osaisi vastata kysymykseen. Oma paikka luovutetaan sitä enemmän tarvitsevalle. Tosin nykyään julkisissa saattaa enää olla vain se yksi henkilö joka kokee kykenevänsä seisomaan 5min matkansa. Kertooko tämä jotain todella huolestuttavaa suomalaisten yleisestä terveydentilasta vai jotain vielä huolestuttavampaa korvienvälistä?

Nykyään surullisen usein näkee tilanteita, joissa istumapaikkaa tarvitseva ihminen astuu täyteen kulkuneuvoon ja jokaisen kanssamatkustajan katse suuntautuu kattoon. Sanoessani kaikkien, tarkoitan tällä kaikkia ikäluokkia. Myös mitä useammin Stockmannilta ostettu kallis laukku menee ihmisen edelle istumapaikkahierarkiassa. 

Kuljen itse lähdes päivittäin julkisilla ja olen kiinnittänyt huomiota muutamiin todella yleisiin "käytösrikkeisiin". Ensimmäinen saa minut kiehumaan. Suhteellisen pahassa aamukoomassa hyppään bussiin. Vilautan matkakorttiani "piip"- koneelle ja verenpaineeni kohoaa. Bussi on täynnä. Huomaan hätäisen sekunnin tutkailun jälkeen, että bussin perällä on pari paikkaa vapaana. Huojentuneena istahdan neutraalin vanhemman herran viereen. Tutkailtuani bussia hetken tajuan, että paikkoja on vapaana vaikka kuinka monta. Neljä rouvashenkilöä vievät kahdeksan ihmisen paikat. Ja ei, he eivät edes istu vierekkäin saati edes tunne toisiaan. Kaikkien se arvokkain, eli käsilaukku on ansainnut ikkunapaikan ja sitä paikkaa ei kukaan vie. Paikan saat vain esittämällä sen ärsyttävän kysymyksen: "onko tämä paikka vapaa?" Joko ärsyttää?

Toinen havaintoni on enemmänkin ihmisten hämmennystä. Miten kuuluu toimia invapaikkojen kohdalla? Onko se paikka joka kuuluu luovuttaa yhdelle kolmesta tikku-ukosta mikäli kulkuväline on täynnä vai kuuluuko se jättää tyhjäksi kunnes kulkuväline on muuten täytetty? Tässä asiassa kaipaan mielipiteitänne.

Itse jouduin elämäni ensimmäistä kertaa ärähtämään vanhukselle kyseisestä aiheesta. Hyppäsin Hakaniemessä lähes tyhjään raitiovaunuun ja istuin ensimmäiselle paikalle joka eteen sattui. Kyseinen paikka oli invapaikka ja tyytyväisenä ajattelin "kappas sehän sattui, olen nykyään tuo tikku-ukko". Hetkeä myöhemmin kyytiin hyppäsi vanha rouva joka kovin töykeästi alkoi tönimään minua saadakseen huomioni käännettyä pois puhelimestani. Rouva osoitti minulle invapaikan merkkiä kiukkuisena ja silloin tein sen. "Rouva on hyvä ja istuu vaikka siihen viereen, mä olen raskaana" tiuskaisin. Rouva katsoi minua hetken hämmentyneenä ja tepsutti sitten takanani olevalle vapaalle paikalle. Sain vielä tappavan katseen rouvan poistuessa raitiovaunusta kaksi pysäkkiä myöhemmin. En väitä toimineeni oikein tässä tilanteessa, mutta tämä sai minut miettimään asioita ja sitä kuinka ajattelemattomia olemme julkisissa. Kaikki.